Share |

Alla tärkeää tietoa luonnon suoloista. Huolehdi kuitenkin päivittäisen suolan määrä kohtuu tasolle jotta ei verenpaineet nouse tai nestettä ala kertyä elimistöön!

Vesi ja Suola


Vesi ja suola - nämä todelliset elämän ylläpitäjät planeetallamme - ovat viimeisen sadan vuoden aikana tulleet niin jalostetuiksi ja epäluonnollisiksi, että voimme etsiä niistä jopa suurimman osan terveyden tai sairauden alkusyistä.

Tiedekään ei enää käytä tärkeimmästä elintarvikkeestamme vedestä pelkästään sen kemiallista kaavaa H2O. Samoin ei suolaakaan kuvata vain NaCl kaavalla. Kuvauksilla ”elävä vesi” ja ”elävä suola” on nykyään myös tieteellinen oikeutuksensa.

Näistä asioista saksalainen akateemikko Peter Ferreira on puhunut useissa esitelmäsarjoissaan. Hän on kertonut paljon myös tuloksista, joihin hän on päätynyt tutkimusprojektiensa yhteydessä. Kyseisiä tutkimuksia hän on suorittanut amerikkalaiselle tutkimuslaitokselle biofyysikon ominaisuudessa jo vuosia.

Tässä yhteydessä hoidetaan Suolakaivos-kylpylässä Berchtesgadenissa Etelä-Saksassa 400 potilasta ainoastaan veden ja suolan avulla.

Tutkimus suoritetaan täysin tieteellisellä pohjalla yhteistyössä itävaltalaisen Ludwig-Boltzmann segmenttitutkimusinstituutin kanssa. Kyseinen instituutti tutkii potilaat tarkasti, joten myös koululääketieteellinen tapahtumien kulku on valvottu. Projektin vesiasiantuntijoina toimivat tunnettu tiedemies ja biofyysikko Wolfgang Ludwig ja italialainen biologi, tri Cicollo. Tohtori Cicollo on tutkinut viimeisimmän 20 vuoden aikana mm. erilaisten pyhien vesien ja lähteiden värähtelytaajuusmalleja.

Tämän naispuolisen tohtorin ansiosta Italiassa on jo 14 valovesikeskusta, joissa käytetään ainoastaan pyhiä vesiä terapioiden yhteydessä - lääketieteellisessä valvonnassa.

Peter Ferreira kertoo kokemuksistaan projektin yhteydessä: "Tutkimustemme yhteydessä emme keskity mihinkään erityiseen "vesi –tai suolamerkkiin". Kysymyksessä on se paljon syvempi merkitys, joka meidän on tunnistettava uudelleen veden ja suolan yhteydessä. Minulle merkittäviä tässä yhteydessä ovat veden ja suolat kyvyt, jossa yhteydessä taustalla on paljon muutakin, kuin mitä olemme pystyneet tieteellisesti edes tajuamaan. Vesiteemasta on viimeisimpien vuosien aikana julkaistu paljon kirjallisuutta. Vaikka suolateema on aivan yhtä tärkeätä, siitä ei löydy kirjoja juuri lainkaan. Siksi käsittelen esitelmissäni vesiaiheen lisäksi suola-aihetta perusteellisimmin.

Biofysiikka

Ennen kuin syvennyn tarkemmin aiheeseen vesi ja suola, haluan kertoa lyhyesti mitä ymmärrämme käsitteellä biofysiikka, jotta voimme ymmärtää jatkon, ei ainoastaan tieteellisesti, vaan myös yleistiedollisesti.

Biofyysikkojen toimintakenttä on elävä organismi, olivatpa kyseessä sitten kasvit, eläimet tai ihmiset. He tutkivat asian elollista puolta. Kun tutkimme esim. vain materiaa, voimme järkevästi ajatellen ymmärtäävain materiaa. Tutkimus materian ja energian raja-alueella on siis biofysiikkaa. Se mitä kutsumme nimellä elämä, kuvaamme fysiikassa energiana. Tunnemme kuitenkin fysiikasta, että emme voi hävittää energiaa, ainoastaan muuntaa sen laatua. Ja koska emme voi hävittää energiaa, emme voi oikeastaan hävittää elämääkään. Tässä yhteydessä minulle on tärkeää tapa, jolla tarkkailen materian ja energian luonnollisten yhteyksien tärkeysjärjestystä. Näen että elintarvikkeiden (sananmukaisesti saksan sana Lebensmittel = elämänvälittäjä) tarkoitus on välittää elämää. Ja kun elintarvike ei enää ole elävä tarvike, vaan valmistustapansa perusteella "kuolintarvike", voi se ainoastaan välittää kuolemaa.

Asiasta on olemassa mahtavia tieteellisiä tutkimuksia. Otan esimerkiksi vaikkapa emolehmän, joka juuri on vasikoinut. Emo luonnollisesti valmistautuu imettämään vasikkaansa, jotta se kasvaisi. Kuitenkin otamme tämän emolehmän maidon, sekoittamatta sitä yhdenkään muun lehmän maitoon, ja viemme maidon meijeriin pastöroitavaksi. Toisin sanoen niin, että se käy vain läpi sen prosessin, jonka lainsäätäjät ovat vahvistaneet tehtäväksi maidolle sen myyntiä varten. Pastöroinnin jälkeen annamme emolehmän maidon sitten vasikalle juotavaksi. Viimeistään kolmen viikon päästä tämä vasikka on kuollut.

Miettikäämme tapahtunutta! Tarvitsiko vasikka maidossa olevaa kalkkia ja valkuaista, vai alkuperäisessä maidossa ollutta elämää? Samalla kun hajotamme maidon rakenteen, tuhoutuu myös tämän nesteen geometrinen rakenne. Ja sieltä missä geometrinen rakenne puuttuu, puuttuu myös energia.

Näin meidän on kriittisesti valaistava lisäravintoaineiden biofysikaaliset yhteydet. Jopa luonnollisten vitamiinien yhteydessä on huomioitava niitä ylläpitävä rakenne, ts. onko niissä ylipäänsä enää elämää.

Lisäravinteiden koko kenttää tarkastellaan valitettavasti liian usein pelkästään biokemiallisesti. Mutta nyt mukaan tulee myös biofysiikka.

Mistä tässä nyt oikeastaan onkaan kysymys? Tarvitsenko tämän vitamiinin vai tarvitsenko vitamiinin sisältämän informaation? Loppujen lopuksihan biofysiikassa on kysymyksessä energia, ja niinpä vastaus edelliseen kysymykseen onkin "informaatio", ts. sähkömagneettinen värähtelytaajuusmalli.

Tässä yhteydessä kysymyksessä on ainoastaan samojen, tosin erilaista alkuperää olevien aaltopituuksien varastoiminen, jotta niillä olisi resonanssivaikutus kehoomme pystyäksemme nostamaan sen energiatasoa. Onkin siis kysymys siitä, että annamme itsellemme sellaisia elintarvikkeita (elämän välittäjiä), joilla on samat ominaisuudet kuin meillä itsellämme. Ainoastaan näin pystyy kehossamme syntymään resonanssivaikutus. Jollei tätä resonanssia ole, seuraus elintarvikkeen nauttimisesta on täysin vastakkainen, resonanssin asemasta nautimme dissonanssin. Seurauksena onkin silloin se, että ravinnosta jää jälkeen kuona-aineita. Keholtamme vaaditaan suunnatonta energiamäärää, jotta se pystyy työstämään nämä elintarvikkeet, jotka itse asiassa ovat "kuolintarvikkeita". Meiltä kuluu arvokasta energiaa, sen sijaan että olisimme saaneet sitä elävien elintarvikkeiden välityksellä.

Meidän on myös otettava huomioon ne yhteydet, jotka ovat johtaneet siihen, että energia materialisoituu.

Materia on riippuvainen sitä muodostaneesta energiasta. Materia on värähtelevää energiaa. Tämän värähtelyn yhteydessä syntyy värähtelytaajuus, niin sanottu aaltopituus. Tämä aaltopituus, energia, sähkövirta on tärkeää, koska tunnemme sen myös sähkön yhteydessä. Sähköstä tunnemme edelleenkin vain sen vaikutuksen. Valo palaa - mutta sähköä itseään emme pysty näkemään. Emme voi laittaa sitä pussiin - ja siitä huolimatta tiedämme, että sitä pystytään mittaamaan. Tämä sähkö, elämä, virtaa myös kohomme läpi.

Ihmisakun, kehomme, on oltava fysikaalisessa mielessä ladattu. Jollei se ole ladattu, kuvaamme vajausta yleensä jonkin sairauden nimellä. Koululääketieteellisesti tunnemme jo enemmän kuin 40.000 erilaista sairautta. Itse asiassa kysymyksessä on kuitenkin vain terveys tai sairaus, yksikössä ilmaistuna.

Emmehän puhu useammista terveyksistäkään. Ja niinpä sairaus ei ole mitään muuta kuin häiriö energiassa, häiriö elämässä. Tämä häiriö ilmenee oireen muodossa. Mutta kun taistelemme jatkuvasti tätä oiretta vastaan, emme itse asiassa ole tunnistaneet sairauttamme lainkaan. Kun menemme lääkäriin, hän kysyy meiltä: "Jahah, mikäs teitä vaivaa?" (Suora käännös vastaavasta saksankielisestä kysymyksestä on: "mitä teiltä puuttuu?"). Tässä yhteydessä puhetapamme paljastaa asian selvästi - meiltä puuttuu jotain, meitä vaivaa jokin. Meiltä puuttuu energiaa, meiltä puuttuu, elämänenergiaa.

Oireen käsittely ei auta paljoakaan. Meidän on päästävä käsiksi todelliseen syyhyn.

Vuonna 1984 sveitsiläinen atomifyysikko, tohtori Carlos Rubbia, sai Nobelin palkinnon siksi, että hän oli löytänyt laskettavissa olevan luonnollisen vakion, jonka avulla voidaan esittää matemaattisesti suhteenmittaus materian ja sen muodostaneen energian välillä. Tämä suhde on noin 1:1 miljardiin. Tämä taasen merkitsee myös sitä, että me ihmiset yhä edelleen tajuamme vain yhden miljardiosan todellisuudesta. Sähkö on myös energiaa, näemme vain sen vaikutuksen - ja siitä huolimatta hyväksymme tässä yhteydessä mitattavan sähkön.

Kuvitelkaamme seisovamme elävän ihmisen (kehon) vieressä. Jos sitten tutkisimme tämän ihmisen kehon koululääketieteellisesti sen koostumuksen perusteella, aina elementtien tasolle, ja tämä tutkimamme ihminen kuolisi seuraavien 5 minuutin aikana, jonka jälkeen sama tutkimus tehtäisiin uudelleen. Lopputulos olisi edelleen täsmälleen sama kuin 5 minuuttia ennen hänen kuolemaansa. Meidän on kysyttävä itseltämme mikä energia, mikä voima, mikä järjestysmuoto pitää tätä kaikkeä yllä, jotta materia pysyy koossa pystyen muodostamaan ihmisen kehon? Jos tätä järjestysmuotoa ei olisi, seurauksena olisi rappeutuminen.

Ja nyt alkaa todellinen luonnontiede. Fysiikassa puhumme mekaanisista yhteyksistä. Fysiikka rakentuu mekaniikalle, mekaniikka pyörälle, ja pyörä ympyrälle - ja ympyrän tarvitsemme, jotta pystymme toistamaan. Jos aina päädymme samaan tulokseen, sanomme että "asia on tieteellisesti todistettu".

Mutta tätä ympyrää emme löydä luonnosta. Luonnosta tunnemme vain spiraalin. Palaamme tosin aina saamaan pisteeseen - mutta aina eri tasolla, niin kuin on laita vuodenaikojen suhteen. Kesä tulee joka vuosi - ja kuitenkin tiedämme että jokainen kesä on aina uusi. Myös meidän elimistömme rakentuu spiraalille. Tämän tiedämme DNA:stamme, joka on geneettinen perintötekijäinformaatiomme. Täsmälleen saman spiraalimuodon tapaamme myös vedestä, silloin kun se virtaa vapaasti elävänä vetenä spiraalinmuotoisessa liikkeessään.

Luonnossa löydämme sellaisia järjestysmuotoja, joita voimme luonnehtia sanalla ykseys. Nämä järjestysmuodot tunnemme myös matematiikasta. Eräs matematiikan osa-alue on geometria.

Ajatelkaamme kyseisen sanan merkitystä. Geo=maa, metria= massa, maamassa. Tähän kätkeytyy jumalainen maamassa - mille geometria rakentuu - kuten jo tiedämme kaikista platonisista solideista: tetraedri, heksaedri, oktaedri, ikosaedri ja dodekaedri Kaikki energiahan on oikeastaan alkanut materialisoitua - kiteytymisen kautta.

Katselkaamme kidettä - kristallia vaikkapa vuorikidettä. Voimme todeta, ettei ole olemassa kahta samanlaista vuorikidettä. Toisaalta tiedämme kuitenkin, että jokainen näistä vuorikiteistä on geometriseltä rakenteeltaan täsmällinen ja kuuluu näin platonisiin kappaleisiin. Tässä yhteydessä kysymyksessä on pii, silikaatti. Tosin meidän olisi kysyttävä mikä on se taustavoima, joka saa aikaan sen, että tämä vuorikide on rakenteeltaan täydellisen geometrisesti tarkka. Minua kiinnostaa tämä kiteen täydellinen geometria.

Mitäkö tällä kaikella on tekemistä veden ja suolan kanssa? Sillä on erittäin paljon tekemistä veden ja suolan kanssa. Vesi on turmeltumattomassa tilassa kiderakenteinen. Sanoin teille aluksi, ettei minua kiinnosta mikä tahansa vesi, vaan veden ja suolan kyky välittää energiaa, eli informaatiota. Tällaiseen kiteeseen kätkeytyy toden totta informaatiosisältö, energia, jota mitataan fysiikassa piezosähköisyytenä, ja joka on geometriseltä rakenteeltaan sidottu.

Materiaalisessa mielessä kehitys alkaa järjestysluvulla yksi, eli vedyllä. Vesi on muodostunut vedystä.

Vesimolekyyli H2O:ssa on 2 osaa vetyä ja 1 osa happea. Tämä on geometriaa. Vesimolekyyli muodostaa täydellisen tetraedrin, jossa on neljä samanlaista kolmion muotoista sivua, joilla on tietynlainen järjestys.

Tetraedrissä löydämme kulmaluvun 104,7 o. Jos asetamme neljä tällaista tetraedriä vierekkäin, mitä siitä syntyykään? Täsmällinen Keopsin pyramidi, jonka kulma on 52o. Pyramidinrakentajilla on varmasti ollut jotain tärkeää mielessään.

Vesi

Vesimolekyylissä on puhtainta valoenergiaa. Nämä miljardit biofotonit, valokvantit, ovat jokaisessa vesimolekyylissä eri tavalla ryhmittyneet. Siksi ei koskaan löydy kahta samanlaista vesimolekyyliä. Ja kuitenkin sanomme huolimattomasta: sehän on vain H2O:ta.

Vesi järjestäytyy molekyylirakenteensa avulla. Itse asiassa vesi muodostuu kahdesta eri vedestä, rakenteista I ja II. Rakenteen II mukaan järjestäytynyttä vettä kutsumme tieteellisessä mielessä "kiteiseksi vaiheeksi". Mitä korkeampi veden kiteinen rakenne on, sitä suurempi on sen informaatiosisältö mitattavien värähtelytaajuuksien muodossa. Vedessä pystytään todella mittaamaan sähkömagneettisia värähtelyjä. Mielenkiintoista on todeta, että nämä samat värähtelytaajuudet esiintyvät myös kehossamme. Kun vesi liikkuu luonnollisessa perusmuodossaan, siinä samalla virvelöityy energioita, eli implosiivisia valokvantteja, joka ”levitoivat” ylöspäin. Ennekuin vesi on "kypsää" ja pulppuaa ylös maan uumenista, toisin sanoen, ennen kuin se pystyy nousemaan lähdesuonien kautta pintaan, se kuljettaa mukanaan maan sisältä geomagneettisia värähtelytaajuusmalleja, eli kaiken sen informaation, jota ilman vesi ei ole kypsää.

Tunnemme veden erilaisia olomuotoja, kaasunmuotoisena, kuten esim. vesihöyry, juoksevana, tavallisena vetenä ja jäänä. Korkein tiheys vedellä on lämpötilassa 4 oC. Pohtikaamme hieman lunta. Kun tarkastelemme lumihiutaletta elektronimikroskoopin alla, näemme sen täydellisen geometrisen rakenteen.

Mikä energia saa aikaan sen, että lumihiutale näyttää juuri sellaiselta kuin se näyttää. Kuka on pitänyt huolen siitä, että sillä on tämä täydellinen rakenne? On todella mielenkiintoista, ettei ole olemassa kahta samanlaista lumihiutalettakaan. Ja kuitenkin kaikki on pohjaltaan samaa H2O:ta. On varmasti vielä hämmästyttävämpää huomata, että jos tämä sama lumihiutale sulatetaan luonnollisella tavalla, sen informaatiosisältö ei muutu ollenkaan. Niinpä siitä tulee taas aivan samanlainen lumihiutale, kun se jäätyy uudelleen. Tämä tapahtuu aina näin, vaikka ei ole olemassa kahta samanlaista lumihiutaletta.

Kuinka tämä on mahdollista? Lumihiutale pystyy muistamaan alkuperänsä. Mahtaa kuulostaa uskomattomalta, mutta vedellä on todella muisti. Tämä muisti on sidottu geometriaan, sillä vain geometria pystyy varastoimaan tietyn informaatiosisällön. Veden geometrian järjestäytyneisyys heijastaa sen informaatiosisältöä. Tämä on meille veden yhteydessä kaikkein tärkein tieto. Meidän ei siis vain pidä juoda vettä ollaksemme terveempiä, vaan meidän juotava vettä siksi, että se pystyy välittämään meille tietoisuutta, laajentamaan tietoisuuttamme tietyillä aaltopituuksilla, jotka määräävät tämän informaatiosisällön.

Kehoissamme on noin 70 % vettä, samoin 70 % planeettamme pinnasta on veden peitossa.

Löydämme kehoistamme 1 % suolaa, kuten planeetastammekin. On mielenkiintoista todeta, että löydämme myös kultaa tai mitä tahansa hivenainetta samassa suhteessa Maaplaneetasta kuin omasta kehostammekin. Tämä on mikrokosmos - makrokosmos.

Vesi pitää kehossamme huolen siitä, että seisomme molemmat jalat maassa ja voimme kumartua - ja nousta tästä asennosta uudelleen ylös, koska vesi on tyypiltään dipoli, kaksinapainen. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisessa vesimolekyylissä on plus ja miinusnapa, joita ympäröi sähkömagneettinen kenttä, jonka värähtelytaajuus voidaan myös mitata. Samalla tavoin myös planeetallamme on plus- ja miinusnapa, joita ilmakehämme ympäröi. Mielenkiintoista on sekin, että ilmakehämme vastustus osoittaa samaa arvoa kuin aivomme sähkövirta, nimittäin 7,83 Hz. (Kyseinen värähtelytaajuus on kuitenkin kohonnut parin kuluneen vuoden aikana vuoden aikana.)

Sen, mitä nyt kerron vedestä, on tieteellisesti ja objektiivisesti todistanut japanilainen vesitutkija Masaru Emoto. Hänen elektronimikroskoopilla ottamansa kymmenet tuhannet valokuvat todistavat, että vedellä on geometrinen rakenne. Vesi kadottaa tämän rakenteensa silloin kun tapamme sen. Veden kiderakenne hajoaa. Näin vesi joutuu dissonanttiin, kaoottiseen olotilaan, mikä vaikuttaa meihin erittäin häiritsevästi. Biofysikaaliselta alueelta tiedämme jo, että kun vesi virtaa vesijohdoissa useita kilometrejä, ollen samanaikaisesti johdoissa vallitsevan paineen alainen, niin veden oma liike tuhoutuu. Samalla veden kiderakenne hajoaa. Jo pelkästään tästä syystä tavallisella vesijohtovedellä ei ole lainkaan biofysikaalista laatua. Tämä lisäksi tulevat kemialliset saasteet. Hyvin harvat tietävät sen, että maataloutemme käyttää yli 300 erilaista peittaus- ja homeensuoja-ainetta. Näistä 280:lla on syövän syntymistä edistäviä ominaisuuksia. Tämän lisäksi tulee nitraatti - jota vesijohtovedessä on lisääntyvä määrä. Vuoteen 1992 mennessä lainsäätäjä on määrännyt, että näistä myrkyistä tutkitaan 63.

Ainoastaan 63 näistä 300 myrkystä tutkittiin siitä huolimatta, että niillä tiedettiin olevan syöpää synnyttävä vaikutus. Asetusta muutettiin vuonna 1992, mistä lähtien tutkitaan ainoastaan 18 ainetta.

Vaikka myrkkyjen kokonaismäärä nousee, tutkitaan niistä entistä harvempia. Voitteko tajuta tämän?

Mitä meitä hyödyttää laisinkaan terveellinen ravinto ja kalliit lisäravinteet kun samanaikaisesti säästämme tärkeimmässä elintarvikkeessamme, vedessä? Vesi, jota eniten tarvitsemme, tekee meistä sairaita! Ei ole lainkaan turhaa puhua pyhistä lähteistä, jotka satoja, joissain tapauksissa tuhansia vuosia ovat palauttaneet ihmisille terveyden. Mitä tämä pyhä vesi on antanut ihmisille? Se on palauttanut heidän elämänvoimansa, riippumatta siitä, mikä heitä on vaivannut. Tähän pystyy vain terve vesi. Siksi toistan ja sanon, että kun nautimme elävää vettä, se antaa meille elämän. Mutta kun juomme kuollutta vettä, se antaa meille mahdollisesti kuoleman.

Meille on esim. suolaparantolassamme henkilöitä, jotka eivät nauti mitään muuta ravintoa kuin elävää vettä. Tiedotusvälineemme jättävät tarkoituksellisesti kertomatta, että maailmassa on jo tuhansia ihmisiä, jotka eivät nauti ravinnokseen mitään muuta kuin vettä. Tutkimukseemme osallistuu nainen, joka on elänyt pelkällä vedellä jo yli 20 vuotta. Ryhmään kuuluu myös 4-vuotias lapsi. Sen jälkeen kun tämä lapsi lakkasi juomasta äidinmaitoa, hän nauttii vain pelkää vettä. Hän ei halua syödä mitään, eikä hänellä ole mitään ravintopuuteoireita. Jumalan kiitos hänen vanhempansa ovat tarpeeksi älykkäitä etteivät syötä häntä väkisin.

Ajatelkaamme miten tämä on ylipäänsä lainkaan mahdollista. Kun tiedämme esimerkiksi ettei kehomme pysty itse tuottamaan C-vitamiinia. Voisiko olla niin, että keho saa C-vitamiinin värähtelymallin vedestä? Eikö tässä yhteydessä ole mahdollisesti kysymys myös C-vitamiinin geometrisestä rakenteesta?

Englannissa on tehty mielenkiintoisia kokeita kissoilla. Kissat saivat pelkää mikroaalloilla lämmitettyä ravintoa. Myös niille annettu vesi käsiteltiin mikroaalloilla ennen juomista. Tärkeää tässä yhteydessä oli myös se, etteivät eläimet saaneet myöskään auringon värähtelytaajuuksia. Valitettavasti pystyttiin toteamaan, että eläimet kuolivat kolmen viikon sisällä. Ja miksi ne kuolivat? Olivatko ne nälkäisiä, ja jos eivät, olivatko ne syöneet liikaa? Tässä yhteydessä voimme kenties muistaa miten intiaanit ennustivat jo 350 vuotta sitten, että olisi tulossa aika, jolloin valkoinen mies kuolisi nälkään täysi lautanen edessään.

On todella hämmästyttävää miten vähän meidän tarvitsee syödä, kun pidämme huolen siitä, että syömme elävää ravintoa.

70 % kehomme painosta muodostuu vedestä. Jos painamme 70 kiloa, on tästä 50 kiloa vettä. Tällä vedellä on muuan erityinen ominaisuus. Se voi välittää värähtelytaajuuksia, aaltopituuksia. Tässä yhteydessä on kysymys resonoivasta vaikutuksesta, jonka saamme vedestä. Kun aivan puhtaasti biokemiallisessa mielessä juomme liian vähän, kehomme solut kuivettuvat. Tämän kuivettumisen johdosta myös kehomme solut kuolevat. Biokemian ja biofysiikan on kuljettava käsi kädessä. Toisaalta on juotava tarpeeksi, ja kun puhun vedestä, tarkoitan myös puhdasta vettä. Emmehän pese pyykkiämmekään kupillisessa kahvia, appelsiinimehussa, vielä vähemmän cola-juomassa tai oluessa. On äärimmäisen tärkeää tajuta kokonaisvaltaisesti, että vesi on liuotin. Olemme jo todenneet, että voimme kuljettaa elämää kehoomme elävän veden avulla - ja kuolleen veden kautta usein kuoleman.

Suola

Nyt olemme puhuneet tärkeimmästä elintarvikkeestamme vedestä. Puhukaamme nyt toiseksi tärkeämmästä, suolasta. Tässä on kysymyksessä myös tarina miten "valkoisesta kullasta tulee valkeaa myrkkyä". Suola on ollut aina "valkoinen kulta". Siitä on tullut "Valkoinen myrkky" vasta viimeisten 100 vuoden aikana. Alkemistit kuvasivat sitä viidentenä elementtinä. Keskiajan ristiretket eivät tapahtuneet vain Jerusalemin vapauttamiseksi pakanoiden vallasta. Tämä on tyypillinen osatotuus. Niitä käytiin myös siksi, että pystyttiin varmistamaan oikeus Mustaan Mereen, vaikkakaan emme voi lukea tätä enää historiankirjoistamme. Roomalaiset sotilaat halusivat saada mieluummin palkkansa valkoisena kuin aitona kultana.

Tarkkaan katsottuna kehomme muodostuu ainoastaan vedestä ja suolasta. Kenties ette ole heti samaa mieltä kanssani, sillä se suola, mitä teillä on kotonanne, ei ole suolaa mitä minä tarkoitan. Nykyään vain harvat tuntevat sen suolan mistä puhumme tutkimuksemme yhteydessä. Suolassa on 84 eri alkuainetta.

Kaapissamme seisova "suola" on valitettavasti vain karsittu versio, joka sisältää ainoastaan natriumia ja kloridia. Sellaisena sitä ei esiinny lainkaan luonnossa. Jos natriumkloridi on suolamme lähtökohta, niin voimme todeta sen sisältävän vain kaksi alkuperäisestä 84 alkuaineesta. Natriumkloridi sitoo aina itseensä tärkeät vastavaikuttajansa pystyäkseen saamaan aikaan kokonaisuuden, koska muussa tapauksessa sen aggressiivinen vaikutus on tuhoava. Kun tuhoamme kokonaisuuden, tuhoamme samalla myös elämän perustan. Inhimillinen organismi tarvitsee ehdottomasti luonnon suolaa. Vasta näiden 84 alkuaineen koosteen sisältävä suola on se, mitä ihmiset ja eläimet ovat luonnollisessa muodossaan nauttineet. Hengissä säilymisen herkkyydellään esi-isämme tunnistivat mikä heille oli ravinnollisesti tärkeää. Jopa eläimetkin nuolevat kivisuolaa varman vaistonsa ohjaamina.

Suola on yksi viidestä platonisesta kappaleesta. Se on rakenteeltaan kuution muotoinen, kuin arpakuutio, jonka täyttävät puhtaimmat valokvantit. Tämä kuutio kuvaa myös sitä, mitä me ymmärrämme materialla. Jos hajotamme materian laatunsa ja muotonsa perusosasiin, jää jäljelle ainoastaan suolaa. Eikö olekin todella mielenkiintoista, että nämä samat 84 perusainetta löytyvät luonnollisessa muodossaan myös elimistöstämme? Meillä ihmisillä ei ole ainoastaan täysin suljettua verenkiertojärjestelmää, vaan myös täysin suljettu suolankiertojärjestelmä. Nykyään vain harvat tuntevat tämän, mutta se on kuitenkin tosiasia Suolan kaikkein tärkein luonteenominaisuus on se, että sen atomirakenne ei ole molekulaarinen vain sähköinen. Mitäkö tämä tarkoittaa? Ottakaamme esimerkiksi vuorikide. Kun annamme sen liota vedessä 10 minuuttia, se ei ole muuttunut miksikään, koska sen platoninen kappale on rakenteeltaan molekulaarinen, molekyyleihin liittyvä. Vaikka se voi luovuttaa värähtelymallinsa, ja sillä on kiderakenne, se ei kykene ionisoimaan. Suolan - ja vain suolan - ollessa kyseessä asia on aivan toisin. Sen kideverkon sähköinen rakenne huolehtii siitä, että suola liukenee kun laitamme sen veteen. Näin olemme saaneet suolaliuoksen. Jos nyt haihduttaisimme veden liuoksesta, saisimme suolan takaisin. Tämän muutoskyvyn aikaansaa suolan sähköinen rakenne, sama mikä pitää meidät hengissä, nimittäin sähköinen johtamiskyky. Ehkä kaikki muistamme, että jo koulussa teimme fysiikassa kokeita, joissa opettaja laittoi kaapelit veteen todistaakseen, ettei vedellä ollut sähkönjohtamiskykyä. Hänen tarvitsi lisätä veteen vain murunen suolaa, ja vaikka johtojen päät eivät koskettaneetkaan toisiaan, niihin kytketty lamppu syttyi lähes välittömästi.

Tämä johdatuskyky saa aikaan myös sen - kutsukaamme tätä nimellä elektrolyyttitalous - että mitattavissa oleva sähkövirta kulkee suonissamme, ja että solunesteemme kulkevat vain ja ainoastaan tämän sähkövirran avulla. Emme pystyisi saamaan aikaan yhtä ainoaa ajatusta, meidän hormonitaloutemme ei toimisi, eikä meillä olisi lainkaan seksuaalista voimaa, jollei suola pitäisi yllä sähkövirran kulkua kehossamme.

Lääketieteellisesti voidaan jopa todistaa, että useimmat ihmiset kärsivät suolan puutteesta, vaikkakin heidän kehossaan on liikaa natriumkloridia (pöytäsuolaa). Tämä johtaa katkeilevaan yhteyteen, jolloin sähkövirta toimii huonosti. Jokainen lääkintähenkilö tietää mitä vaikeissa onnettomuustapauksissa on tehtävä välittömästi. Suolaliuos suoneen, jotta sähköinen johtokyky pystytään varmistamaan matkalla sairaalaan ja uhri pysymään hengissä. Veremme ei ole mitään muuta kuin meriveden kaltainen sähköinen suolaliuos.

Suolaliuos on juoksevaa auringonvaloa, mitä puhtaimpien biofotoneiden välittäjä. Valokvantit ovat sitoutuneet toisiinsa kuution muotoisten kideverkkojen avulla. Tämä rakenne hajoaa vasta sitten, kun lisätään vettä. Näin saamme alkukeittoa, kuten kauniisti sanotaan. Sanotaanhan myös että elämä on syntynyt meressä. Myös omassa syntymäämme edeltävässä vaiheessa olemme läpikäyneet 9 kuukautta inhimillisestä kehitysketjustamme. Tämä kohdun lapsivesi on täydellinen 37 0C asteen lämpöinen suolaliuos.

Tämän suolaliuoksen avulla pystymme aikaansaamaan niin sanotusta tyhjiä aminohappoja, joita tarvitaan, jotta valkuaista pystytään ylipäänsä muodostamaan. Miten tämä on mahdollista? Siksi että suolaliuos - juokseva auringonvalo - sisältää kaiken mitä tarvitaan elämän aikaansaamiseen.

Suolan ei tarvitse käydä läpi aineenvaihduntaprosessia. Tavallisesti kaikki elintarvikkeemme joutuvat käymään kyseisen prosessin. Esimerkiksi valkuaisaineet on hävitettävä kehostamme, jotta kehomme pystyisi muodostamaan näistä hajotetuista aminohapoista kehonvalkuaista. Suolan ollessa kyseessä on asia taas toisin. Suola menee suoraan aivoihin. Sehän on sähköinen rakenteeltaan. Voimme kuvata suolaa neutraalina voimana. Suola kykenee aina toimimaan sekä biokemiallisesti että biofysikaalisesti.

Vielä 100 vuotta sitten suolaa käytettiin yleislääkkeenä. Mutta teollistumisen myötä olemme etääntyneet kokonaisvaltaisuudesta.

Koska teollistamisen yhteydessä keksittiin suola, alettiin muita 82 alkuainetta pitää jäänteinä. Ilman näitä alkuaineita suola toimi aggressiivisemmin, ja sitä pystyttiin käyttämään teollisuudessa. 93% suolateollisuuden tuotteista menee muun teollisuuden käyttöön. Sitä käytetään transformaationkykynsä takia useissa teollisissa prosesseissa. Meillä ei olisi esimerkiksi mineraaliöljyä, ei muoveja, eikä myöskään pehmennysaineita ilman teollisuussuolaa. Ruokasuolamme on näin ollen jätetuote. Osa suolasta käytetään elintarvikkeiden säilytysaineena ja loput, 0,3 % ajautuu puhtaana natrium-kloridina keittiöihimme. Munuaisemme voivat erotella noin 5-7 gr natriumkloridia päivittäin. Kuitenkin pelkästään elintarvikkeittemme teollistumisen kautta saamme päivittäin 12–20 g tätä myrkkyä itseemme. Vielä jogurtissakin on natriumkloridia säilytysaineena. Toisin sanoen, määrällisesti saamme automaattisesti enemmän natriumkloridia itseemme kuin kehomme ylipäänsä pystyy erittämään.

Siispä, vaikkakin useimmat ihmiset kärsivät suolan puutteesta, heillä on liikaa natriumkloridia.

Kehomme yrittää nyt suojautua tätä ylijäämää vastaan kuivettumisen avulle. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaista natriumkloridigrammaa kohti, mitä keho ei pysty poistamaan, tarvitaan 23 g vettä. Toisin sanoen tarvitaan 23 kertainen määrä saavuttamaan neutraalin tilan. Tämän veden ollessa kyseessä, keho ottaa kaikkein arvokkaimman vetemme - solunesteen. Keho uhraa siis solunesteen, jottei natriumkloridi vaikuttaisi kielteisesti siihen. Tässä yhteydessä solut kuolevat. Seuraavaksi syntyy myös tarpeeton nestekudos - joka on täydellinen roskasäiliö kaikille niille jätteille ja myrkyille, jotka olemme nauttineet ravintomme yhteydessä. Ja lopulta keho ei pysty uhraamaan riittävästi solunestettä. Nyt on olemassa toinen muunnelma: kiteytyminen. Sillä 35 g natriumkloridia on kuolettava määrä. Kehomme kiteyttää nyt tämän ylimääräisen suolan luihin. Eläinperäiset aminohapot yhtyvät nyt natrium-kloridiin ja näin muodostuu virtsahappokiteitä ja sairauksia, joita kuvaamme reumana, kulumina ja reumaattisina sairauksina. Nämä ovat kerrostumia aineista, jotka eivät kuulu kehoomme. Tämän lisäksi tapahtuu vielä sellaistakin, että keittosuola peitataan alumiinihydroksilla, raskasmetallilla, jotta suola olisi juoksevaa. Tai suolaan lisätään jodia ja fluoria biokemiallisesti, mikä taas biofysikaalisesti tarkkailtuna johtaa mielenkiintoisiin uusiin sairauksiin.

Kuningasten suola

Aikoinaan puhdasta kristallisuolaa nimitettiin kuningasten suolaksi. Tavallinen kansa sai kivisuolaa, jotka nekin ovat jo tuhat kertaa parempia kuin natriumkloridimme. Missä onkaan sitten kivisuolan ja kristallisuolan välinen ero? Ei ainoastaan geometriassa.

Joesta kerätty piikivi sisältää kemiallisesti periaatteessa samaa kvartsia kuin vuorikide. Mutta miksi yksi on vuorikide ja toinen piikivi? Piikiven alkuaineet ovat karkearakenteisia, koska ne eivät vuosimiljooniin ole olleet saman paineen alaisia kuin vuorikide. Paine - ainoastaan vuosimiljoonien paine erottaa karkean rakenteen tiivistetystä, jossa yhteydessä on syntynyt kolloidinen rakenne. Suolan yhteydessä yksinkertaisesta kivisuolasta tulee näin kristallisuolaa. Jos nautimme esimerkiksi liian karkearakenteista kalsiumia, ei aineenvaihdun-tamme pysty sitä biokemiallisesti imeyttämään.

Emme kuitenkaan pysty löytämään kristallisuolaa kaikkialta. Se, joka on kävellyt suolakaivoksen läpi, on varmaan todennut, että suurin osa suolasta siellä on tumman harmaata. Tämä on kivisuolaa. Välillä näkyy myös punertavan valkoisia suonia, jotka ovat syntyneet biotektoonisissa kerroksissa vuoristoon kohdistuneen paineen ansiosta. Tällaisissa paikoissa louhitaan käsin puhtain kristallisuola.

Mekin saamme louhia tätä suolaa tutkimuksemme yhteydessä säästäväisesti kilo kilolta. Miksi? Siksi, että on kysymyksessä tiettyjen vallitsevien intressien vastainen toiminta. Meidän oli pakko valita kiertotie, ja siksi olemme tutkineet Himalajalla olevan suolakaivoksen suolaa. Tämä kaivoksen toiminta lopetettiin taloudellisesti kannattamattomana jo 50 vuotta sitten. Analyysi toisensa jälkeen osoitti, että tämä kidesuola oli laadultaan korkeatasoista ja erittäin puhdasta. Toistaiseksi teollisuus ei ole vielä ollut kiinnostunut tästä kaivoksesta. Näin tämä 250 miljoonaa vuotta vanha alkusuola Himalajalta on laadultaan kaikkein parasta, mitä olemme pystyneet löytämään koehenkilöittemme päivittäiseen käyttöön.

Tämän suolan avulla voimme tasoittaa uudelleen kehon mahdollisesti virheellisen värähtelytaajuusmallin. Voimme palauttaa nestetasapainon. Tämä on kehomme luonnollinen säätelymekanismi. Tämä on se käyttöönpanovoima, joka on puuttunut, jotta elimistömme pystyisi parantamaan itse itsensä. Taas pieni esimerkki: kuvitelkaa että autonne akku on tyhjä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että autonne olisi käyttökelvoton. Tarvitsette tosin apua (välttämättömän vastavaikuttajan), jotta akku voitaisiin ladata uudelleen.

400:n pitkäaikaiskoehenkilömme yhteydessä - joilla on suuri määrä erilaisia vaikeita sairauksia - olemme voineet seurata todellisia ihmeparantumisia. Ei vain keuhkosairauksia, vaan jopa erittäin vaikeita maksasairauksia, hermosairauksia, liian korkeaa tai liian matalaa verenpainetta, sienisyndroomia, vaikeaa neurodermiittiä on pystytty täydellisesti säännöstelemään suolakaivoksessa.

Suolaliuoskuurilla pystytte saamaan täsmälleen tämän saman aikaan. Nauttikaa 1-2 teelusikallista suolaliuosta päivittäin. Ette enää tunne olevanne kroonisesti väsynyt, teillä ei ole tietokone-Black-outia, olette henkisesti vastaanottokykyisempi ja suojaatte itseänne useimmilta mahdollisilta vaikeilta sairauksilta.

Yhteenveto: Meillä on liikaa natriumkloridia - ja siitä huolimatta kärsimme suolanpuutteesta. Tämä johtuu siitä, että useimmat ihmiset ovat kuivettuneita. Meille tarjotaan tosin kaikkialla vettä - jopa supermarkettien hyllyillä. Tämä vesi ei valitettavasti ole elävää vettä. Jokainen näistä vesistä sisältää noin 4-prosenttisen jäännerakenteen aiemmin mainitusta "kiteisestä vaiheesta". Mikäli emme voi noutaa vettä luonnonlähteestä, voimme palauttaa vedessä jäljellä olevan kiteisen vaiheen elämän aktivoimalla sen uudelleen. Jos läpiviette tässä yhteydessä vielä suolaliuos kuurin, vahvistatte elimistöänne ja pystytte tuntemaan tämän lisäenergian erittäin selvästi.

Yhteenveto useista Peter Ferreiran esitelmistä kesällä 2001 Brechtesgadenissa.

Käännös ja muokkaus: LaineGracia

Lähde Infinita